Niin se sitten taas on. Syksy on tulossa. Syksyn tullen mediat ovat tulvillaan ohjeita, miten varautua talveen. Mutta miten sitten varautua syksyyn?

Meitähän on niin kesästä kuin talvesta tykkääjiä. Vuodenaikaherkuttelijat taitavat tykätä kaikista ajankohdista. Kuitenkin harvemmin kuulee sanottavan, että minä olen oikea syysihminen. Eikös se kuulostaisikin kuin jotenkin pimeämpään päin kulkemiselta.

Joka tapauksessa se on täällä aivan kohta, Lapissa jo tullutkin. Miten siihen pitäisi suhtautua? Näin erityisesti syksyllä kannattaa vähän keventää. Siksi älä ota tätä juttua kovin vakavasti kuten ei muutakaan menettelytapojen ohjeistusta. Jokaisella on omat respetinsä.

Syksy on hienoa aikaa. Erityisesti hienoa on… siis on tuo…ainakin siis ruska. Luonto täynnä värejä. Tosin värit eivät tänä syksynä ole kovinkaan kummoisia, mutta joka tapauksessa värit kuuluvat syksyyn. Sitten on tuo sade. Eikö ole hienoa kävellä rankkasateessa kun vesi virtaa pitkin naamaa ja niskasta selkäpuolelle. Sateessa kävely, lenkkeily, retkeily ja muu puuhailu on oma nautintonsa, jolle on myös ymmärtäjiä. Pitää tietysti olla kunnon sadevarusteet. Nehän on syytä tarkistaa jo ennen sateiden alkamista.

Ja sitten on hyvä varautua pimeneviin iltoihin. Onko lukulamppusi kunnossa? Nyt ei saa enää kunnon hehkulamppujakaan, mutta kaupassa on tarjolla nykyaikaista ja valmiiksi himmeätä säästölamppua. Kyllä niilläkin näkee lukea – ja saahan sieltä vaikka kunnollisen kohdevalolampunkin. Niin ja tietysti varaamme pimeisiin iltoihin tarpeeksi luettavaa tai ostamme iltapäivälehden.

Varmasti syksyyn voi varautua monella muullakin tavalla. Joillekin se tietää herkutteluhetkiä, joita ei voi kokea minään muuna aikana. Tällaisen tunnelmallisen nautinnon tarjoaa esim. rapujen syönti. Ei tietenkään tarvitse varata pöytää ja rapuja Kämpistä, sillä kotona on aivan yhtä kivaa, ja mukavampaakin kun voi ottaa rennosti. Tai jos rapujen kanssa räpeltäminen ei huvita, niin fondue-pata porisemaan ja sekaan muhevia lihanpaloja. Kunnon syöminen, se kannattaa aina!

Noiden erilaisten valmiuksien ja varautumisen lisäksi on selvittävä, olenko minä itse valmis syksyyn. Miten henkinen olemuksemme ottaa vastaa uuden vuodenajan? Eikö vaan tuolla mielessä vielä kimaltele kesäinen järvenselkä, kivat retket marjastamaan tai sienipaikoille. Ja tuollakin aurinko paistaa ja hellii auringon ottajaa. On lämmin, jopa hellettä ja naama sen kun ruskistuu. Ennen kaikkea on lomaa eikä tarvitse tehdä mitään tärkeää…

Oiiih, eikö voisi sittenkin palata takaisin tuonne kesään. Hei, tuolla laiturilta voisi vaikka onkia. Mutta se on nyt mahdotonta. Kuka siellä tuulessa ja sateessa onkisi. Koko laiturikin on purettu talveksi. Kesä on kerta kaikkiaan mennyt. Aurinko ja lämpö on häipynyt. Mitä meille on jäänyt – vain syksy.

Ehkä täytyy pitää yllä elämän kipinää muistelemalla kesää. Siitä saa vaikeinakin aikoina hyvän mielen. Jos on ottanut kesällä valokuvia, niin on kuin olisi varastoinut kesäkivaa pahojen päivien varalle. Katsotaan niitä uudelleenkin ja näytetään muillekin. (Valokuvien säilyttämisen, löytämiseen ja käyttämiseen palataan täällä blogissa syksyn mittaan.)

Juu, tällaiselle kesäihmiselle syksy on aikaa, jolloin esi-isät valmistautuivat pirttinsä perukoille talviunilleen. Jouluna heräsivät ja sitten keväällä kun räystäät tippuivat. Tuskin edes tiesivät, mikä päivä on menossa kun ei ollut nettiäkään…

Tagit: ?TJAA?