Neptun privat

Tietoja ylläpitäjästä

Nimeni on Seppo Partanen ja vuosia käyttämäni nettinimimerkki Neptun. Sivuston ja blogin vierailijoita saattaa kiinnostaa, että mikäs mies se tämä Seppo/Neptun oikein on.

Olen eläkkeellä oleva journalisti, valokuvaaja, kuvataiteilija ja moniharrastaja. Toimittajan työn aloitin toisesta vakituista työpaikastani Helsingin Sanomien nuorempana taloustoimittajana.

Ikuinen journalisti

Tällaisista ihmisistä sanotaan, että kerran toimittaja, aina toimittaja. Se sopii ja tarttuu joidenkin luonteenpiirteisiin niin kauttaaltaan, että siitä ei pääse koskaan eroon. Enkä eroon pyrkinytkään, sillä myöhemmin olin lehtien tekijä erilaisissa yhteisöissä. Viimeiset hiukan päälle 30 vuotta olin yhden maamme ensimmäisten viestintätoimistojen perustaja ja vetäjä. Siihen aikaan niitä sanottiin PR-toimistoiksi.

Viestintäkonsulttina jouduin mukavasti mukaan muihinkin lehtien ja julkaisujen, painotuotteiden jne tekemisessä tarvittavaan suunnitteluun. Kirjoittamisen lisäksi toimin ammattimaisena valokuvaajana käyttäen silloisia parhaita kuvausvälineitä sekä tein lehdille ja painotuotteille ulkoasun graafikkona.

Moniharrastaja

Entäs tuo alussa mainittu moniharrastaminen? Valokuvaaminen sai alkunsa harrastuksesta, mutta jo HS aikoina olin kameraa käyttävä reportteri. Myöhemmin harrastus johti pienen valokuvausliikkeen hankintaankin ja perustin jopa pienen kuvatoimiston, joka välitti kuvia Suomesta ulkomaisiin lehtiin. PR-toimiston puitteissa sain tällä työsaralla lisäpuuhaa silloisen Valokuvausalan tiedotuskeskuksen vetäjänä.

Muita ja yhä tärkeämmäksi havaitsevani harrastuksia olivat luonto – tunsin olevani suorastaan luontoriippuvainen – eräretkeily, Lappi ja loma-aikoihin liittyvä kalastus. Nämä kaikki saivat kivan lähtökohdan kun rakensimme yhdessä kaverieni kanssa erämökin Inarinjärvelle, sen Lehtisaarille. Kämppä oli ainoa maja nimettömällä saarellaan, jonka ristimme Porosaareksi.

Erämaissa oleskeluun mutta toki aivan omana harrastuksenaankin liittyi nuoren miehen elämään koiraharrastus. Niistä vuosista alkaen on minulla ollut aina nelijalkainen ystävä, ja on nytkin. Koirien kanssa on tullut sitten niin retkeiltyä kuin kalastettuakin niiden koulutuksen ja koiranäyttelyiden ohella.

Autolla kohti taivaanrantaa

Nuoruusvuosista asti on pitänyt päästä liikkumaan. Hankin käytetyn auton heti kun siihen oli nuorella miehellä vain rahaa. Peugeot 203 oli siihen aikaan virtaviivainen. Sillä alkoi matkailu Ruotsiin, Norjaan ja Lappiin. Autoilu ei jäänyt pelkästään matkustusvälineeksi vaan kasvoi autourheiluksi ajan ja varojen puitteissa. Ralleja en ajanut, mutta kolusin ST-ajoja ja liikennekilpailuita vuodesta toiseen.

Matkailupuolella alkoi myös matkustelu pohjoismaita kauemmaksi. Autolla käytiin Pariisissa, mutta sitten jo siirryin lentokoneiden matkustamoihin. Matkakohteista nousi muiden yläpuolelle Portugali, jossa olen käynyt varmaan yhtä monta kertaa kuin muissa maissa yhteensä.

Matkailu oli ennen aikaan ehkä halvempaa kuin nykyisin, mutta maksoi se silloinkin. Päätös oli kuitenkin, että matkailu on siksi avartavaa, että siihen kannattaa investoida yhtä hyvin kuin mihin tahansa muuhunkin hyödylliseen. Ne ovat muistoja ja kokemuksia, joiden arvo vain nousee sitä mukaan kun ikää karttuu.

Mitäs tämä on – ihan hyvä taulu?

70-luvun alussa satuin piirtelemään ja tekemään pieniä akvarelleja Inarin Porosaaren rannoilla. Hämmästyin kovasti kun ilman mitään erityistä opiskelua tai koulutusta pystyikin tekemään kuvista sellaisia kuin halusin. Näytin kuvia muillekin ja kaikki olivat ihmeissään.

Siitä alkoi uusi harrastus, joka sekin ajan mittaan muodostui yhdeksi osa-ammatiksi. Tauluilleni tuli taloudellinen arvo. Niitä ihmiset ostivat ja niitä hankki näyttelyistä suoraa mm silloinen asuinkuntani Vantaa omiin kokoelmiinsa.

Kuvataide oli muutoinkin kiehtovampaa kuin ns. taidevalokuvaus. En koskaan saanut makua valokuvauksen harrastajapiireihin, pidin niitä sisäänlämpiävinä. Kuvataiteessa oli vapaammat tuulet. Ainoastaan taitavan harrastajan ja ammattitaiteilijan ero välillä joskus puhutti.

Inarinjärvi oli toiveiden paikka maisemia maalaavalle. Siellä tuli kämppäiltyä aina sopivan tilaisuuden tullen yli 30 vuoden ajan. Matka vain alkoi olla yhä pitempi ja pitempi. Varsinkin kun etelässä vain parinsadan kilometrin päässä oli oma kesämökki, sekin hienossa saaressa Kivijärvellä (entistä Saimaata). Moniharrastuksiin kuului siten myös varsinainen mökkeily, ei ainoastaan erämaan ihmeiden ihailu.

Miten minusta tuli tietokoneharrastaja?

Entä sitten tietotekniikka? Netissähän olen nettineuvojen antaja ja oppaiden kirjoittaja, mihin se mahtaa perustua? Viestintäalan yrittäjänä toimistooni hankittiin tietokoneet heti kun sellaisia tuli markkinoillemme. Silloisen DOSin aikakaudella ei tietokone tuntunut muuten erityisen kiinnostavalta. Hyvä kun sai ratkaistua toimiston tuotosten eli papereiden printtausongelmia.

Harrastus syveni vasta uuden vuosisadan alkupuolella. Se alkoi kotikoneen vioista. Liityin "newbienä" AfterDawnin suureen tietotekniikkasivustoon. Siellä kyselin koneen ja sen ohjelmien ongelmista. Ajan mittaan aloittelijan kysely rupesi vaihtumaan toisten ongelmien ratkaisuun ja niissä neuvomiseen. Tietotekniikka alkoi tuntua tosi järkeenkäyvältä ja mielenkiintoiselta.

Harrastus johti oman kotisivun perustamineen Mikrobitin mbnettiin. Seuraavassa vaiheessa kotisivu laajeni "maailmalle" nettineuvojen ja opastuksen sivustoksi. (Selostettu tarkemmin toisaalla, ks Sivuston historia.)

Kun nyt neptunet. net sivustoon avautuu blogi niin on ehkä hyvä tietää, miltä taustalta ja kiinnostukselta blogisti juttuja siihen väsää. Aiheiden puolesta on edessä todellinen runsauden pula. Mihin tarttua ja minkä jättää? Mahdollisuudet ovat kuten sanomalehdessäkin; uutisista mielipiteisiin, ja kolumneista sarjakuviin – ja kaikkea niiden väliltä.

24.9.10