Printtaa tämä artikkeli Printtaa tämä artikkeli
Neptun lokakuu 16, 2010

Painavatko huolet meitä:  Heräsin yhtenä aamuna ja ulkona oli sumua.  Hellävaraisesti sumu kietoi syksyn värittämät puut vaippaansa.  Oli hiljaista.  Jotenkin tuli tunne, että ai kun on kiva, että minäkin olen tässä.  Kaikkea katsomassa ja kokemassa.  Eikös kaikki tulevaisuus huolineen ja iloineen ole muutenkin tuollaisen läpinäkymättömän, mutta rauhallisen verhon peittämä.

Koirat ja eläimet ovat ihmisille opettavaisia, jos on malttia ja kanttia tutkia niiden ajatusmaailmaa.  Ne elävät yksinomaan tässä ja nyt.  Niillä ei ole eilistä eikä varsinkaan huomista.  Tulevaisuus ei niitä lainkaan pysty stressaamaan.

Eikö siinä ole myös meille jotakin oppimista.  Kannattaa elää enemmän tässä ja nyt kuin menneisyydessä tai tulevaisuudessa.  Se on hyvä ohje kun paineet ahdistaa.  Se rauhoittaa kuten tuo hiljainen usva ulkona. Ei ole pelkoa, että me aivan kokonaan muista hetkistä voisimme irtaantua, joten tuskin se menee överiksi.

Pahinta on, jos totumme siihen, että koko ajan pitää olla menossa tavoitteisiin, vaikka taistellen.   Meistä on tullut huolten piinaamia suorittajia, vaikka sitä on usein niin vaikea myöntää.  Tyypillistä on, että jos jokin vakava takaisku kohtaa, niin vasta silloin ruvetaan asettamaan elämän arvoja tarkistettuun järjestykseen.  

Olisi hyvä juttu, jos joku pystyisi meitäkin joskus komentamaan, kuten minä koiraani.  Kun se on aikansa riehunut, niin voi karjaista:  NYT KÄYT OLEMAAN!  Ja rauha tulee kaikille. 

Kuva: Yksityiskohta akvarellista "Usva nousee, Inari"

Share

Tagit: