Printtaa tämä artikkeli Printtaa tämä artikkeli

Melkein kaikkialla Suomessa on riehunut myrsky.  Neptunkin joutui joulumyrskyn silmäkkeeseen kun puita kaatui melkein päälle.  Samalla sai kokemuksia siitä, millaisia meidän kriisivalmiutemme tällä hetkellä ovat.  Ne ovat sitä luokaa, että voiko edes minkäänlaisista valmiuksista puhua.

Lukija voi ajatella, että jaha, Neptun on soittanut hätäkeskukseen ja hätäkeskus ei ole vastannut.  Ja siitä sitten on kovasti tuohtunut.  Ihan näin ei asia ole, sillä en edes yrittänyt sinne soittaa.  Sen sijaan kylläkin näin tai kuulin, miten naapurit ja muut ihmiset yrittivät saada yhteyden hätäkeskukseen.

Koko tilanne tuntui viestimiehestä karmealta.  En tiedä mistä hätäkeskusmallimme on kotoisin, mutta epäilen kotimaisia ideanikkareita.  Mitä vielä pitää tapahtua, että päättäjille kävisi riittävän konkreettisesti  selville, että tämä malli ei toimi.

Siis, onko tosiaan ajateltu, että tämä on kriisivalmiutta.  Yksi puhelinnumero 112, josta tilataan ambulanssi sydäninfarktin saaneelle, palkokunta sammuttamaan tulipaloa, poliisi auttamaan kun ryöstäjä on käynyt kimppuun, pelastuslaitos apuun kun joku on hukkumassa, raivaajat paikalle kun puu on kaatunut tielle tai talon päälle jne.

Vai onko selitys se, että on vaikea arvata, että kaikkea tapahtuu yhtä aikaa.  Ja, että tapahtumilla ja kriiseillä pitäisi olla sopiva aikataulunsa?  Silloin voi hätäkeskus vastata ja asettaa soitetut asia oman arvionsa mukaan kiireellisyysjärjestykseen.  Eikös näin ole juuri suunniteltu.

Se on vaan niin, että hätäpalvelut tulee suunnitella kriisitilanteiden mukaisiksi eikä kriisejä meidän hätäpaluihimme sopiviksi.  Maassamme on kyllä auttajia ja osaajia, jotka ovat käytettävissä kriisitilanteissa.  Nykyaikana ei viestiyhteyksien olemattomuus saisi estää tätä avun saantia.  Näin tapahtuu, jos kaikki avuntarve keskitetään yhteen puhelinnumeroon.  Siitä muodostuu ylittämätön pullonkaula, eivätkä avunpyynnöt pääse tavoittamaan auttajia.

Kriiseissä tarvitaan varakapasiteettia

Teknisesti olisi mahdollista, että puhelinnumero voisi olla vain yksi, mutta sille pitää tarvittaessa olla varakapasiteettia.  Sitä saadaan eri tavoin, sekä teknisesti että lisäämällä kiinteästi mukaan yhteyksiin muita palvelukeskuksia (=ihmisiä).   Yhteyksien välityskykyä pitää pystyä tarvittaessa kasvattamaan eli hankkimaan reserviyhteyksiä lisäpalveluihin kun pääkeskus on tukkeutumassa.  Tähän suuntaan ei ole tiettävästi mitään tehty.  Päinvastoin, esim. poliisin hälyttäminen on uutena asiana myös keskitetty hätänumeroon.

Hätäkeskuksissa tehdään virheitä.  Pahimmillaan ne maksavat  jonkun hengen.  Virheitä syntyy sitä helpommin, mitä suurempi ja kiireellisempi häkäkeskuksen kuormitus on.  Samoin hätäkeskusten vieminen liian kauas toiminta-alueistaan lamaannuttaa niiden osaamista (esim. paikkoja ei löydy).

Kannattaisi myös vakavasti harkita, onko sittenkään kaikki apua tarvitsevat puhelut ohjattava vain yhteen paikkaan, jos kerran tälle tekniikalle ei osata rakentaa riittävää ja joustavaa kapasiteettia.
 

Share

Jätä kommentti

Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>