Ylivoimaisesti suurin osa meistä on keskimääräistä parempia autokuskeja. Sen todistavat kaikki tutkimukset. Itsestään selvää on, että myös kirjoittaja kuluu näihin hyviin ajajiin.

Jo nuorena huomasin, että autolla ajaminen on juuri omaa alaani. Autokoulunopettajani kertoi hyvän autoilijan tuntomerkit. Hallitseva piirre on laiskuus, ei äkkinäisyys ja hosuminen. No sehän sopi erinomaisesti. Siitä lähtien ovatkin ajorupeamat menneet mukavasti enemmän tai vähemmän torkuksissa.

Autokoulutus on kuitenkin kovasti yksipuolista. Siellähän opetetaan vain kuskia. Ei lainkaan päivittäin merkittävästi ajosuoritukseen osallistuvia ns. apu- ja kakkoskuskeja. Käytännössä auto voi olla varustettu voimakastahtoisella esim. naispuolisella kakkoskuskilla, joka määrää miten ajetaan. Tai sitten esim. nuorten kohdalla auto on täynnä kannustavia ja äänekkäitä apuohjaajia. Eikä näillä vaikuttajilla siis ole useinkaan mitään liikennekoulutusta takanaan!

Oma ajotaipaleeni on kuitenkin sujunut rauhallisesti. Kenties tämä rauhallisuus on vaikuttanut myös paikalla oleviin kakkos- ja apuohjaajiin. Kun vaipuu jonnekin riittävän etäälle, niin ei ole niin altis kaikenlaiselle ohjeistukselle. Kolareita ei ole kovasti ollut. Mitä nyt kopioilaitoksen lähetti ajoi päälle. Muutamia tieltä suistumisia, tiedättehän yllätävät liukkaudet, kerran puuhun ja sillai, ihan normaalisti.

Tietysti liikenne on nykyisin vaikeata. Kaikki tiet ovat täynnä hurjastelijoita, keskiviivan matelijoita tai kaistaohjuksia. Kiire siitä tulee, jos unohtaa lompakon tai käsilaukun kotiin. Tai puurokattilan alle tulen. Kiireiset autoilijat ovat juuri näitä.

Ajosuorituksen tärkeä osapuoli on auto, jolla olemme liikkeellä. Jos alla on jokin menevistä valiomerkkeistä, niin niillä ei voi kertakaikkiaan jäädä toisten jalkoihin. Emme voi kuulua sellaiseen joukkoon, joka torpedoisi hyvien merkkien maineen. Sellaisten merkkien kohdalla on päästeltävä että hippulat vinkuu, vai renkaatko ne ovat.

Me suomalaiset olemmekin taitavia autokuskeja jo syntyperältämme. Onhan meillä Häkkiset, Räikköset ja lukuisat syheröisten rallipolkujen huipputähdet. Myös tämä synnynnäinen ominaisuus vahvistaa uskoamme keskimääräistä parempaan ajosuoritukseemme. Tunnethan autokilpailujen lentävän lauseen: ”If you will win, you must have a finn.”

Harjoitus tekee mestarin. Niinpä autoiluakin tulee harrastaa jos mieli päästä kestäviin tuloksiin. Kirjoittajakin pitää yllä ajokuntoaan intervalliharjoituksin tilaisuuden tarjoutuessa. Hiljattain mökkitiellä totesin, että nyt on taas aika treenata. Mikäs siinä, avasin ikkunan, että herään kunnolla ja menoksi.

Hyvin meni – ainakin aluksi. Vanhan autoni vaihteet vain tuppasivat aluksi rusahtelemaan, kai juuri tereenauksen puutetta. Sain tämänkin kuitenkin korjattua kun huomasin siirtää istuinpenkkiä lähemmäksi ohjaimia. Silloin jalkani ylettyi paremmin kytkinpolkimeen ja sen sai painettua kunnolla pohjaan asti.

Maisemat kiitivät ohi vauhdilla. Moottori lauloi. Sora sinkoili hurjasti paukkuen auton alustassa. Tuntuivat kaikki kuskin hyvät taidot olevan täysin tallella, kuten oletinkin.

Mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Kun auto pyöri tuntemattomassa suunnassa kolmatta kertaa ympäri tajusin, että olin menettänyt auton hallinnan. Kun liike pysähtyi ryömin katolleen pysähtyneestä autosta sen auki olevasta ikkunasta heinikkoon. Pudistelin lasinsirut vaatteista ja totesin olevani muuten kunnossa.

Siinä mättäällä istuessa oli pieni analyysin paikka. Oli käynyt niin, että en ollut muistanut tiessä olevan hyddan oikeaa paikkaa. Muistelin, että se on vasta punaisen ladon jälkeen. Mutta se olikin jo ENNEN latoa. Pieleen meni, moka tuli.

OK. Tämä pieni episodi ei saanut minua mitenkään muuttamaan mielipidettäni ajosuorituksestani. Nythän oli kysymys vain muistivirheestä – ei ajovirheestä. Hyvällä syyllä voin edelleenkin tuntea olevani keskimääräistä parempi kuski kun harjoittelenkin. Enkä tiedä otetaanko siinä edes huomioon tieltä suistumisia. Niitähän voi aina sattua.

Odotan kovasti pääseväni todistamaan ajotaitoani pian uudelleen. Enää kolmisen viikkoa, niin auto on korjattu.

Pääasia on edelleenkin olla yksi meistä eikä jäädä meidän ulkopulelle. Eli kuulua autokuskien johtavaan enemmistöön – keskimääräistä parempiin autoilijoihin.

neptunet blogi/ Seppo Partanen 25.8.11

Lisää pakinoita on -> täällä

Tagit: Hymyhuulet, Pakinoita