Printtaa tämä artikkeli
Uusien televisioiden tekniikka
Television ostaminen on tullut vaikeaksi. Kehitys on tuonut suuren määrän uutta tekniikkaa. Alan terminologia on useimmille ostajille vierasta. Huppumerkit kilpailevat omilla teknologioillaan, joiden lopputulos on hyvin lähellä toisiaan. Tämä tarjoaa televisiomerkkien ja -mallien markkinoijille sekä myyjille mahdollisuuden ohjailla ostajaa haluamaansa suuntaan. Siksi tieto uudesta tekniikasta on uuden TVn ostajalle tosi hyödyllistä.
Asiaan perehtyneetkin toteavat, että TVn valinta ei ole tällä hetkellä aivan helppoa. Toisaalta kehityksen hyvä puoli on se, että päätyy sitten mihin tahansa näyttötekniikkaan ja TVn ominaisuuksiin, niin tulos ei ole kovin huono. Kuitenkin erilaisissa tekniikoissa painottuvat erilaiset ominaisuudet, joista kannattaa valita ostajan kannalta paras. Myös hintahaitari on valtavan laaja. Senkin kohdalla täytyisi löytää ostajalle paras ostos, joka yleensä ei ole kallein mahdollinen.
Television näyttötekniikka ja muut ominaisuudet ovat tavattoman laaja asia. Sen epäselkeästä kokonaisuudesta olemme yrittäneet koota ja tiivistää tietoa ostajan oppaaksi. Vaikka tieto on tiivistetty aivan pääkohtiin, niin silti mukaan tulee pitkät listaukset asioita. On pitänyt katkaista selostukset johonkin kohtaan toivoen, että yksityiskohdista kiinnostuneet löytävät paremmin niitäkin tämän kokonaisuuden avulla.
Miten tähän on tultu?
CRT
Millainen tausta ja kehitys on ollut TV vastaanottimien nykyisen näyttötekniikan takana? Televisioita on ollut kodeissa jo aika kauan, paljon kauemmin kuin esim. tietokoneita. Ensimmäiset olivat painavia ja laatikkomaisia CRT (Cathode Ray Tube) putkitelevisioita Niiden aika alkoi 1960 luvun loppupuolella. Ensiksi katseltiin mustavalkoista kuvaa ja seuraavassa vaiheessa tulivat värit.
Nestekidenäyttö eli LCD ja Plasma televisiot
ilmestyivät makkinoille vuosituhannen vaihteen tienoilla. LCD laitteet ohittivat CRT televisioiden myynnin v . 2007. Ne olivat jo aivan toisennäköisiä, litteinä eivät vieneet tilaa CRT laitteiden tapaan ja olivat keveitä käsitellä. Useimpiin TV-koteihin ilmestyi siis uuden ajan ”littuTV”, kuten silloin sanottiin.
LCD (Liqvid Crystal Dispaly) televisioissa on CCFL loisteputkilla (Cold Cathode Fluorescent Lamp) aikaansaatu taustavalo. Edessä on sähköisesi ohjattu, valoa polarisoiva neste, joka on suljettu soluihin kahden läpinäkyvän suorassa kulmassa olevan polarisoivan levyn väliin. Sähkövirta ja solujen polarisaatio ohjaavat kuvan syntyä.
Plasma vastaanottimien näyttö muodostui puolestaan suuresta määrästä soluja (pikseleitä) lasikerrosten välissä. Nämä pikselit sisälsivät kaasua, joka muutettiin läpi kulkevalla sähkövirralla plasmaksi loistamaan punaisena, vihreänä tai sinisenä. Panasonic lopetti plasmatelevisioiden valmistuksen v. 2014.
Digitaalinen vastaanotto
ajoittuu vuoden 2009 jälkeen jolloin analoginen lähetys- ja vastaanottotekniikka muutettiin digitaaliseksi. Se mahdollisti myös monenlaisten television palveluiden yleistymisen. Eli ne yksityiskohdat, jotka kuuluvat edelleen kehitettyinä nykyisiinkin vastaottimiin.
HD
On hyvä muistaa, että televisoin vastaanottotekniikan mahdollisuudet riippuvat siitä millä tekniikalla ohjelmia lähetetään ja tuotetaan TVn kautta jaettavaa materiaalia. Tämä riippuvuussuhde tuli selkeästi esille silloin kun siirryttiin uuteen kehitysvaiheeseen eli alettiin lähettää ja tuottaa HD (High Definition) eli teräväpiirto materiaalia.
HD television resoluutioksi eli näyttötarkkuudeksi asetettiin 1280 x 720p ja Full HD 1920 x 1080p. Päämääränä oli nyt saada TVn näyttö yhä paremmaksi, sisältämään entistä enemmän yksityiskohtia ja miellyttävämmäksi katsoa vaikka läheltä. Nykyisin kaikki uudet TVt täyttävät vähintään Full HD teräväpiirron vaatimukset ja yleisesti sitäkin parempia näyttötarkkuuksia, joista tarkemmin seuraavassa.
Näyttöominaisuudet tänään
Näytön tarkkuus
Ultra HD (UHD) resoluutio
V. 2012 määriteltiin, mikä on Ultra HD (Ultra-high-definition) ultrateräväpiirto. Siinä näytön tarkkuus eli resoluutio on 3840 x 2160 eli neljä kertaa niin paljon kuin täysteräväpiirrossa.
Yleensäkin uudet televisiot välittävät niin korkealaatuista tekniikkaa kuin vain lähetys- ja mediapuolelta on saatavissa. Esim. YouTube on tukenut Ultra HD näyttötarkkuutta jo vuodesta 2010 lähtien, jo pitkään myös Netflix ja Elisa Viihteessä voi olla Utra HD tasoista urheilua.
Todettakoon, että uusilla huippuominaisuuksilla varustetut televisiot näyttävät tietysti myös vanhemmilla ja ”huonommilla” tekniikoilla tuotettua materiaalia. Niiden tekniikka muuntaa ne katselua varten mahdollisimman hyviksi, mutta ei tietysti pysty muuttamaan mediaa uusimmille laatutasoille. Ne ovat siis alaspäin yhteensopivia.
4 K resoluutio
Ultra HD ja 4 K sekoitetaan usein toisiinsa. Ne eivät ole kuitenkaan aivan sama asia. Hämmentävä asia vertailussa on, että 4 K tarkkuus on hiukan erilainen esim. televioissa (3840 x 2160) kuin näyttäessä elokuvateatterissa 4 K elokuvaa (4096 x 2160). Pääasia on, että televisiossa myös 4 K näyttötarkkuus on yhtä paljon ja korkea kuin Ultra HDssäkin ja kuvassa pikseleitä hiukan enemmän.
8 K resoluutio
Seuraaja 4 K resoluutiolle on 8 K ultrateräväpiirto. Tätä kirjoitettaessa ollaan vaiheessa, jossa 8 K vasta tekee tuloaan. Sen tekniikka on pitkälle kehitetty, mutta soveltaminen käytäntöön vasta menossa ja ensimmäiset suuren näytön televisiot – useinkin niiden hinnan takia – ovat asianharrastajien valittavissa. 8 K tarkoittaa kuvan tai näytön tarkkuutta, jossa on n. 8000 kuvapistettä vaakasuunnassa. 7680 × 4320 kuvapisteen 8K on korkein kuvatarkkuus, joka on määritelty. Tällä huipputekniikalla pystytään myös muokkaamaan ja parantamaan alemman resoluution materiaalia.
Kuten muissakin näyttötekniikoissa myös 8 K yleistyminen vaatii, että tällä tekniikalla tuotettua materiaalia on vastaavasti saatavissa. Veikkaukset ajankohdasta osoittavat lähivuosiin.
LED TVn rakenne. Klikaa tämä ja muut kuvat näkymään kokonaan ja paremmin.
LED TV
Jo vuodesta 2010 lähtien ovat LED televisioit olleet ajankohtaisia. Siinä näyttö toimii taustavalon avulla. Myös aikaisemmassa LCD tekniikassa käytettiin taustavaloa, mutta se tuotettiin CCFL valoilla. LED tekniikalla saadaan aikaa hyvä kontrasti koska ledien kirkkautta säädetään yksitellen. CCFL tekniikkaan nähden LED TVssä on parempi värintoisto, pienempi virran kulutus ja ne tuottavat vähemmän lämpöä.
LED televisioita on kahta tyyppiä: Direct LED – tekninen termi voitaisiin ehkä suomentaa suora LED – sekä Edge LED (edge = reuna). Jälkimmäisessä valaisevat LED-valot on sijoitettu ruudun reunoille. Siten ruutu on saatu CCFL tekniikkaa ohuemmaksi ja kontrasti paremmaksi. Direct LED pystyy tekemään jonkin verran parempaa kuvanlaatua kun taas Edge LED näyttö on edullisempi valmistaa. Siksi valtaosa televioista käyttää juuri Edge tekniikkaa.
Uuden tekniikan myötä on näytön panelien lukumäärä vähentynyt, mutta samalla näytön ominaisuudet ovat parantuneet. Myös yksinkertainen voi olla tehokasta. Klikkaa kuva näkymään.
OLED
OLED (Organic Light Emitting Diode) ilmestyi markkinoille v.2014 tienoilla. Sen tekniikan merkittävä ero LCD televisioon nähden on, että se myös valaisee pikselinsä. Tekniikka perustuu orgaaniseen aineeseen, joka toimii samoin kuin diodi. Se tuottaa valoa, kun siihen johdetaan sähköä. OLED-tekniikka saa aikaan laajan värintoiston, suuremman kontrastin ja paremman mustan tason.
OLED tekniikalla voidaan tehdä myös hyvin ohuita ja kaarevia näyttöjä, puhutaan jopa paperin kaltaisista näytöistä. Valmistajat investoivat koko ajan OLED laitteiden kehitykseen, mikä vaikuttaa myös niiden hintoihin.
QLED
Oman panoksensa termien ja tekniikoiden viidakkoon tuo myös QLED (Quantum Dot Display) eli kvanttipistenäyttö. Sen kehittäjä, asiantuntija ja valmistaja on Samsung. Kuva koostetaan kvanttipisteistä, joka ovat erittäin pieniä muutaman nanometrin kokoisia puolijohdeosia. Tuloksena on erittäin tarkasti piirtyvä hyvä kuvanlaatu.
OLED ja QLED tekniikat ja niiden valmistajat kilpailevat keskenään. On vaikea ottaa kantaa kumpi olisi parempi, sillä kummallakin on ominaisuutensa. Ja mittauksissa liikutaan laboratoriomaissa tarkkuuksissa, joissa on paljon tarkemmat kriteerit kuin televisioiden kotikäytössä.
HDR kuvanparannus
Myös HDR (High Dynamic Range) määrite liittyy televisioihin. Se on lisäominaisuus Ultra HD tai 4 K tarkkuuteen ja tarkoittaa, että kuvaa käsitellään muodossa, jossa on dynamiikkaa enemmän kuin tavalliset näytöt pystyvät esittämään. Tämä kuvanparannuksen tekniikka toistaa sekä erittäin valoisien että tummien kohtien yksityiskohdat. Näin saadaan näkymistä luonnollisempia ja realistisempia myös silloin, kun kontrastivaihtelut ovat suuria.
Paitsi televisioiden täytyy myös esitettävän materiaalin tukea HDR-tekniikkaa. HDR televisioiden valmistaja on Samsung, mutta myös muilla suurilla valmistajilla on mahdollisuus muokata näyttötekniikkaansa sitä tukemaan. HDRstä on erilaisia standardeja, mutta HDR10 on yleisimmin käytetty. Tekniikalle ennustetaan hyvää kehitystä.
Vaikka itse tekniikka on aivan erilaista, on termi ehkä tutumpi kameroiden puolta, joissa pyritään korkealuokkaisiin kuviin. Silloin kameran HDR asennolla otetaan useita kuvia, jotka kamera yhdistää yhdeksi parhaimpien yksityiskohtien koosteeksi.
Muut ominaisuudet
Älytelevisio – Smart TV
Älytelevisiot eli Smart TVt ovat nettiyhteydellä ja sitä käyttävillä ominaisuuksilla varustettuja televisioita. Niissä on tavallisten TV kanavien lisäksi erilaisia videoiden ja musiikin suoratoistopalveluita, nettiselain, some sovelluksia ja mahdollisuus ladata lisää sovelluksia sovelluskaupasta jne. merkistä riippuen. Kyseessä on siis tavallaan television käyttöjärjestelmä, joka hyödyntää Wi-Fiä ja viihdepalveluita.
Älytelevisio-ominaisuudet tuo valmistajasta riippuen Android TV, Tizen tai webOS järjestelmä. Samanlaisia ominaisuuksia on saatavissa myös tavallisiin ja vanhempiinkin televisioihin lisälaitteilla kuten Google Chromecast ja Apple TV mediatoistimilla. Myös esim. Elisa Viihteessä ja varsinkin DNAn TV Netti + Hubi järjestelmässä sekä pelikonsoleissa on älytelevision ominaisuuksia.
Tässä kuva Chromecast mediatoistimesta. Laite on kooltaan pieni, hyvin kämmeneen mahtuva. Sille on tulossa uusiakin kilpailijoita. Uusi (Xiaomi Mi TV Stick) on muodoltaan ja kooltaan pulskan muistitikun kokoinen.
TVn liitännät
Liitäntä antenniin on kaikissa. Tärkein muista TVn liitännöistä laitteita varten on HDMI. Niitä tulee olla tarpeeksi, laitteiden mukaan. Myös liitännät USB muisteja varten, ulkoisiin kaiuttimiin tai kaiutinjärjestelmiin tai pelikonsoleihin ovat käyttäjistä riippuen tärkeitä.
Kortinlukija
Maksutelevisioiden kanavien katselemiseksi tarvitaan televisioon maksukortin CI+ lukijalaite sekä tietysti itse maksukortti.
Ohjelmien nauhoittamien
Kanavilla esittävin ohjelmien nauhoittamiseksi tarvitaan tallentava digiboxi. Toinen vaihtoehto on älytelevisio-ominaisuuksilla varustettu laite, joka hyödyntää netissä olevia palveluita.
Äänentoisto
Televioin ääntä voidaan parantaa ja tehostaa. Yleensä liitos äänentoistoon on HDMI, optinen tai analoginen RCA. Tarkista ostotilanteessa, että television äänentoiston liitännät ovat yhteensopivia äänilaitteittesi kanssa, mikäli niitä on tarkoitus käyttää TVn katselun yhteydessä.
Ruudun koko
Ruudun koko ilmaistaan tuumina mitattuna kulmasta viistosti vastakkaiseen kulmaan. Yleissääntö on, että mitä suurempi huone ja katseluetäisyys, niin sitä suurempi voi koko olla. Meillä televisioita myyvät tahot arvioivat, että yleisimmät uusien olohuoneTVn koot ovat väliltä 50 – 65 tuumaa. Yleinen suosikki on 55 tuumainen. Luonnollista on, että suurempi ruutu maksaa aina hiukan enemmän, joskus paljonkin.
Television valinta kaupassa
Voisi ajatella, että kaupassa on hyvä vertailla eli televisioiden kuvantoistoa. Kauppa on kuitenkin ongelmallinen vertailupaikka. Riippuu aivan siitä mitä materiaalia ruutuihin syötetään, huppulaatuista esittelymediaa vai suoraa kanavilta. Ja onko katsottavat laitteet viimeistelty eli viritetty parhaaseen katselukuntoon, mikä on uuden television käyttöönottoon kuuluva tehtävä.
Yhtyeenveto TVn ominaisuuksien termeistä
CRT vanhat putkitelevisiot, historiaa
LCD ja Plasma televisiot eli nestekidenäyttö, historiaa
HD teräväpiirto; HD tai Full HD, kuvatarkkuus, resoluutio
UHD Ultra HD, teräväpiirto kuvatarkkuus, resoluutio
4 K, UHDtä lähellä oleva kuvatarkkuus, resoluutio
8 K, uusin huipputarkkuus, kehitysvaiheessa, resoluutio
LED TV, taustavalaistu kuvapinta, LCDn uusin kehitysvaihe, kaksi tyyppiä Direct LED ja Edge Led
OLED näytössä pikselit valaiseva orgaaninen aine, uusinta kehitystä
QLED kvanttipistenäyttö, uusinta kehitystä, kilpailee OLED-tekniikan kanssa
HDR yksityiskohtien kuvanparannustekniikka, liittyy Ultra HD tai sitä parempiin kuvatarkkuuksiin
Älytelevisio, Smart TV nettiyhteydellä ja sitä käyttävillä suoratoisto- ym. palveluilla varustettu Televisio. Samoja ominaisuuksia voidaan liittää muihin televisoihin lisälaitteella
Lykkyä tykö TVn valintaan. Niitä on paljon tekniikaltaan erilaisia – kiinnostuksemme mukaan. Tänään on vaikea löytää huonoa televisiota. Tekniikka on pitemmälle kehitetty, mitä kaikki esitettävä mediamateriaali pystyy näyttämään. Ajan mittaan sekin kehittyy. (Kuulen jonkun sanovan: Toivottavasti myös esitettävien ohjelmien sisältö.)
Tämän oppaan voi kätevästi tulostaa. Klikkaa otsikon yläpuolella olevaa painiketta Printtaa tämä artikkeli.
Jos kysyttävää tai mielipiteitä, niin laita kommenttia.
Tagit: Ajankohtaista netissä, Nettitietoa, Television ostajan opas, Videot
Printtaa tämä artikkeli
Tehtävienhallinasta tietoa ja häiriöiden estämistä
Jos tietokoneessa tuntuu olevan jotakin outoa, on Windowsin Tehtävienhallinta (Task Manager) parhaita pakkoja jäljittää mikä on kyseessä. Lisäksi sieltä näkee tärkeitä tietoja koneesta ja sen toimintojen mahdollisista pullonkauloista. Siellä on monenlaista hyödyllistä tietoa, johon muuten tarvittaisiin varsinaisia testi- ja analyysiohjelmia. Kone voi olla jonkin tehtävän juututtua jumissa ja se ei ehkä sammu, mutta tehtävänhallintaan pääsee silti varsin kätevästi.
Tehtävienhallinta on monikäyttöinen. Microsoftin mukaan sitä käytetään paljon varsinkin jumiintuneen prosessin tai tehtävän pysäyttämiseen, mutta siinä on myös paljon tietoja koneen senhetkisestä tilasta. Windowsin Tehtävienhallinta avataan painamalla Ctrl–Alt-Delete ja valitsemalla listasta Tehtävienhallinta. Tai klikkaamalla hiiren oikealla Käynnistä ja valitsemalla aukeavasta valikosta.
Mitä kaikkea sitten Tehtävienhallinta meille tarjoaa? Kun se avataan edellä kerrotulla tavalla aukeaa artikkelin otsikkokuvan mukainen näkymä. Klikkaa se kuten muutkin artikkelin pienoiskuvat näkymään paremmin ja kokonaan. Kuvasta näkyy vasemmalla ylhäällä, mitä kaikkea se sisältää. Avausnäkymässä täyttää kuva-alueen koneen senhetkiset Prosessit.
Seuraavassa käydään läpi välilehdet kuvin ja selostuksin, mitä niitä kustakin löytyy. Ennen yksityiskohtia kuitenkin yhteenveto sitä, mitä kaikkea Tehtävienhallinta tarjoilee.
Tehtävienhallinnan näytöt ilmenevät tästä kuvasta. Ylärivissä 1. ovat Tiedosto, Asetukset ja Näytä, alarivissä 2. Prosessit, Suorituskyky, Sovellushistoria Käynnistys, Käyttäjät, Lisätiedot ja Palvelut.
Ylärivin 1. välilehdet ovat harvemmin käytettyjä. Otetaan ne kuitenkin ensin, koska ylinnä ovat ja hyvä nekin on tietää.
Tiedosto välilehdellä avautuu kuvaryhmän vasemmanpuoleinen apuruutu. Siitä voidaan kätevästi avata haluttu ohjelma, kansio, tiedosto tai nettiresurssi. Keskimmäisessä kuvassa Asetukset välilehdeltä saa esille mikä välilehti avautuu oletusarvoisesti. Nyt se on Prosessit, mutta voidaan muuttaa toiseksi listauksen mukaan. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa Näytä välilehdellä voi valita mm. etsittäessä joskus hyödyllisen vaihtoehdon: Ryhmittele tyypeittäin.
Siirrytään alempaan välilehtien riviin 2. Siinä on siis oletusarvoisesti ensiksi näkymässä Prosessit. Mitä Prosessit ovat on selostettu tarkemmin -> täällä. Niiden käyttöä ja kuormitusta voidaan tarkastella eri arvojen valossa klikkaamalla sarakkeita Suoritin, Muisti, Levy jne. Jos haluaa lopettaa jarruttavan prosessin, tai vaikka saada siitä lisätietoja, niin klikataan prosessia hiiren oikealla. Näin avautuu seuraavan kuvan mukainen toimenpidelistaus.
Kannattaa katsoa omasta koneesta, mitä Tehtävienhallinnan välilehtiin sisältyy. Prosessien jälkeen on mielenkiintoinen Suorituskyky, jossa on erilaisia mittaustuloksia. Sovellushistorian jälkeen puolestaan erittäin hyödyllinen Käynnistys. Siitä voidaan säätää mikä sovellukset avautuvat käynnistettäessä. Mitä vähemmän sitä parempi, tarkemmin selostettu täällä -> Miten koneen käynnistys nopeutetaan. Oletusarvoisessa välilehtien järjestyksessä on viimeisenä Palvelut. Mitä ne ovat ja miten toimivat on selostettu täällä -> Mitä ovat Windowsin Palvelut.
Tässä kuvat – Prosessien lisäksi – kolmesta tärkeästä Tehtävienhallinnan välilehdestä: vasemmalla Suorituskyky. Tarkasteluhetkellä kone oli unelias eikä mitään erityistä ollut siinä käynnissä. Keskellä kuva Käynnistys eli Windowsin kanssa käynnistyvät ohjelmat. Oikeanpuoleinen kuva näyttää koneen Palvelut. Huom. jumiintuneita Prosesseja voi pysäyttää, mutta älä pysäytä Palveluita vaan lue niiden säätelystä edellä kerrotusta linkistä.
Process Explorer – vielä monipuolisempi työkalu Windowsin Prosesseille
Jos haluaa tietää vielä enemmän koneen Prosessien tilasta, niin perinteinen työkalu sitä varten on Process Explorer. Siitä on kerrottu tarkemmin -> täällä. Ohjelma on saatavissa myös kätevänä tikulle asennettavana versiona.
Process Explorer tiedot ja lataus
Process Explorer Portable tiedot ja lataus
Toinen vastaava maksuton Prosessien tietolähde ja työkalu on avoimen koodin Process Hacker. Sitä sanotaan helppokäyttöiseksi.
Process Hacker tiedot ja lataus
Process Hacker Portable tiedot ja lataus
Kysyttävää Tehtävienhallinnasta? Kysy kommenttina.
Linkit sisältyvät artikkeliin
Hyvä tietää myös näistä
Miten selvitän tietokoneen ongelmat
Miten Resurssienhallinta toimii
Tagit: Diagnoosiohjelmat, Muistit, Tehtävienhallinta, Tietokone, Tietokoneviat, Windows 10
Printtaa tämä artikkeli
Miten poistan tiedostoja koneen myyntiä ja luovutusta varten
Tietokoneessa on suuri määrä käyttäjän henkilökohtaisia tietoja. On suuri turvallisuusriski, jos niitä jää koneeseen tai koneesta poistettuja voi palauttaa takaisin. Miten välttää nämä riskit? Ja miten poistaa pysyvästi henkilökohtaisia tietoja ja muuta sisältöä, jota ei halua jakaa edelleen.
Tietokoneen kovalevyn voi tietysti myös alustaa – formatoida – myyntiä ja koneen luovutusta varten. Tämä on kuitenkin huono vaihtoehto, jos koneelle tulee uutta käyttöä. Mikäli kone poistetaan käytöstä kokonaan, niin OK. Sen sijaan koneen käytettäväksi luovutusta varten se yleisesti vain siivotaan tarpeettomista henkilökohtaisista tiedoista. Ystävällistä ja huomaavaista on siivota kone myös esim. omista maksullista ohjelmista, joita uusi käyttäjä ei ehkä halua.
Mikä konsti siinä nyt olisi: deletellä ne poistuu roskakoriin? Nyt on vain niin, että tämä normaali poistotoimenpide ei ole lopullinen. Ei tarvitse olla kovinkaan kokenut tietokoneen käyttäjä, niin poistettuja tietoja saa palautettua. Sitä varten on suuri joukko hyvä ohjelmia, joilla esim. vahingossa poistettuja – kuten tavallisinta – saa takaisin. Tarkemmin kerrottu täällä -> Palautusohjelmat. Jotkin palautusohjelmat pystyvät jopa palauttamaan tietoja, vaikka osa niistä olisi jo koneen normaalisti ylikirjoittamia.
Turvallinen tiedostojen poisto
Kun tiedosto poistetaan, niin sitä ei fyysisesti poisteta kiintolevyltä. Windows muuttaa kirjanpitoaan siten, että merkitsee poistetun varaaman tilan tyhjäksi. Seuraavaksi Windows alkaa kirjoittaa uusia tietoja näille tyhjiksi merkityille alueille. Tämä vie oman aikansa, sillä tyhjää tilaa on normaalisti kiitolevyllä runsaasti muuallakin. Vasta tämä vanhan tiedoston päälle uudelleen kirjoittaminen tuhoaa sen lopullisesti.
Onneksi on erityisiä ohjelmia, joilla tämä lopullinen tiedostojen poisto voidaan helposti tehdä. Ne käyttävät juuri tuota edellä kerrottua tekniikkaa, mutta tekevät sen heti ja tehokkaasti. Ne kirjoittavat heti ja useita kertoja kaiken poistetun tiedoston tilan päälle digitaalisia merkkejään. Silloin ei enää edes lahjakaskaan hakkeri pysty niitä saamaan takaisin.
Onko lopullinen poisto sitten jotakin turhan tehokasta puuhaa? Ei se ole, sillä henkilökohtaisissa tiedoissasi ja esim. sähköposteissa voi olla vaikka miten tärkeitä osoite- ja tilitietojasi. Kyse ei ole pelkästään yksityisyyden suojastasi ja että esim. joku voisi käyttää omia valokuviasi, vaan vielä merkittävimmistä turvatekijöistä.
Lopullisesti poistavia ohjelmia
Eraser
Tunnetuin ja eniten käytetty näistä tiedostojen lopullisen poiston tekevistä ohjelmista on Eraser. Se on avoimen koodin ohjelma ja siten täysin maksuton. Siinä on13 erilaista poistotyökalua. Huomaa, että tällainen perusteellinen poisto ei toimi aivan niin nopeasti kuin normaali tiedoston siirtäminen roskakoriin. Se vaatii hiukan enemmän aikaa, mutta ei kuitenkaan kovin pitkään. Eraserista on myös tikulle asennettava portable versio. Kätevä käyttää, varsinkin jos koneeseen ei halua enää uutta poistettavaa sisältöä.
Kuvassa vasemmalla Eraserin käyttöliittymä, josta sitten mennään eteenpäin. Ohjelmaan kuluu hyvä ohjeistus, josta kuva vasemmalla. Klikkaa kuvat suuremmiksi ja näkymään kokonaan kuten artikkelin muutkin kuvat.
Eraser tiedot ja lataus
Eraser Portable tiedot ja lataus
Freeraser
Freeraser on toinen ja monien suosikki lopullisen ja turvallisen poiston tekevä ohjelma. Sekin on maksuton ja siitäkin on kätevä siirrettävä versio tikulle asennettavaksi. Poisto on varsin nopea ja ohjelma on koneeseenkin asennettuna kevyt. Tämä ohjelma sopii nopeutensa takia myös omaan koneeseen aivan normaaliksi poisto-ohjelmaksi.
Freeraserissa on kätevä läpinäkyvä ikoni ja painike, josta kutsumalla pääsee nopeasti eteenpäin etsimään poistettavat tiedostot, kuva vasemmalla. Oikealla on opastusta, joka sisältyy ohjelmaan ja jota myös saa netistä.
Freeraser tiedot ja lataus
Freeraser Portable tiedot ja lataus
Securely File Shredder
Otetaan vielä yksi suosiotuista. Se on Securely File Shredder. Myös tämä maksuton ohjelma on kevyt ja tehokas.
Securely File Shredder tiedot ja lataus
Todettakoon myös että myös Microsoftilla on lopullisen poiston tekevä apuohjelma (Sdelete). Sen käyttö edellyttää komentokehotetta eikä se muutenkaan ole yhtä helppo kuin ns. kolmansien osapuolien lopullisen poiston tekevien ohjelmien. Sopiva tietysti komentokehotteen tottuneille käyttäjille.
Erilaisia ohjelmia ohjelmien poistoon
Tiedostojen ja ohjelmien poistoon on käytettävissä suuri joukko erilaisia ohjelmia. Tässä edellä keskityttiin lopulliseen poistoon, mutta niitä on runsaasti myös esim. ohjelmien poistoon keskittyviä ohjelmia. Yleisimmin käytetty lienee Windowsin oma Ohjelmat ja topiminnot, mutta se ei ole paras mahdollinen. Siitä sanotaan, että se on toiseksi huonoin mahdollisuus. Huonoin on se, että tarpeettomia tai haitallisia ohjelmia ei lainkaan poisteta. Eri tavoin painottuvia poisto-ohjelmia on esitelty tarkemmin täällä -> Poisto-ohjelmat.
Poisto-ohjelmien, kuten monien muidenkin ohjelmaryhmien latauksiin, on netissä tarjolla myös vaarallisia sivustoja. Ole erityisen varovainen.
Hyvä tietää myös näistä
Käytetyn tietokoneen ostaminen
Poista turhat ohjelmat – nopeuta konettasi
Mistä ladata ohjelmia turvallisesti
Tagit: Kiintolevy, Ohjelmat, Tiedostojen poisto, Tietokone
Printtaa tämä artikkeli
Miten siirrän ohjelmia toiseen kiintolevyyn tai osioon
Tiedostoja on helpompi siirtää, mutta voiko siirtää sovelluksia? Tämä kysymys tulee monen käyttäjän eteen etenkin silloin kun C: levynä on kooltaan rajoitettu SSD levy tai C: aseman mekaaninen kiintolevy alkaa olla täynnä. Useat ohjelmat saattavat vaatia asennuksen juuri C: asemaan, jolloin niitä kertyy sinne. Miten siirtää ohjelmia? Siihen on muutamia erilaisia mahdollisuuksia.
Microsoft on ollut ihmeen vaitelias siitä, että softia voidaan siirtää. Siltä taholta ei ole oikeastaan suoria ohjeita, mutta neuvontafoorumiensa välityksellä on asiaa vältellen käsitelty. Ehkä Microsoft ei halua puutua asiaan koska sillä itsellään ei ole työkalua tai ohjelmaa, jolla sovelluksia voitaisiin varmasti siirtää. (Vain joitakin, lue eteenpäin.) Kuitenkin sielläkin kehotetaan välttämään esim. SSD levyn täyttymistä.
Käyttäjä ei voi aina vapaasti valita, mihin ohjelma asennetaan. Tosin sitäkin voidaan säädellä. Sovellusten kehittäjät saattavat edellyttää, että sen on päästävä juuri C: asemalle eli sinne missä käyttöjärjestelmäkin on. Onneksi aika monissa ohjelmissa on mahdollisuus valita sen sijaintipaikka. Se saattaa tosin edellyttää asennustavan valinnaksi Custom tai vastaava, kun oletusarvoisesti asennuslapussa on valittuna Tavanomainen.
Miten sitten välttää ruuhka C: asemalla ja yleensäkin siirtää softia? Tutkin asiaa useita päiviä, sillä tarjolla on monenlaisia keinoja. Netistä etsimällä asia vaikuttaa helpommalta kuin se onkaan. Kirjoittajasta on vaikea lähteä suosittelemaan menetelmiä, joissa edellytetään esim. komentokehotteen käyttöä. Ja tarpeetonta suositella menetelmiä, joissa edellytetään Windowsin rekisterin muokkausta. Mitä sitten jää jäljelle? Tällaiset:
Sovellusten siirto käyttämällä siirto-ohjelmia
Tämä on peittävin mahdollisuus siirtää erilaisia ohjelmia. Kaikissa muissa seuraavassa esitellyissä on rajoituksia. Siirto-ohjelman käyttö on myös helppoa. Näiden ohjelman sijainnin siirtojen klassikko on SteamMover. Tämä jo hiukan ikääntynyt softa on edelleenkin saatavissa ja käytössä. Tässä kuitenkin aivan ensiksi kätevä ja aivan pieni (771 kb) vapaan koodin softa Free Move, joka asentuu tikulle tai koneeseen.
Kuvassa Free Moven käyttöliittymä: Mitä siirretään ja minne. Ei voi selkeämpi ja yksinkertaisempi olla.
Free Move tiedot ja lataus, sama versio sopii sekä koneeseen että tikulle
Vastaavia softien ja tiedostojen sijainnin siirto-ohjelmia on joukko muitakin, myös maksullisia on saatavissa. Lisää Softpedian listaamia -> täällä.
Myös SteamMover on saatavissa, sekin asentuu myös muistitikkuun, tiedot ja lataus -> tästä.
Siirtäminen käyttämällä Windowsin Asetuksia
Tämäkään keino ei ole monimutkainen. Sen sijaa se on jo varsin rajoitettu. Windowsin Asetuksissa voidaan siirtää vain Microsoftin Kaupasta ostettuja ohjelmia. Ei siis koneen mukana tulleita esiasennettuja eikä muista kuin Microsoftin Kaupasta asennettuja. Mutta varmasti hyvä tietää ja tarvittaessa käyttää tätäkin mahdollisuutta. Säätö täältä:
Asetukset – Sovellukset – klikkaa sovellusta – painike Siirrä. Kuten voi huomata, sillä on kaikista vain pieni osa sellaisia, joita voi tällä menetelmällä siirtää.
Siirtäminen Resurssienhallintaa käyttäen
Olkoon tämä esimerkki keinoista, joita mainitaan, mutta joilla ei ole juuri mitään käytännön merkitystä. Ajatus olisi tämä:
Resurssienhallinta – klikataan Pikakäytön paikallista kansiota hiiren oikealla – Ominaisuudet – välilehti Sijainti – täällä voidaan sen paikka siirtää.
Hyvä niin, mutta siellä ei ole montaakaan kansiota siirrettävissä. Sinne saa kyllä lisättyä esim. jokin ohjelman merkitsemällä se Pikakäyttöön, mutta siirtomahdollisuutta ei sille silti tule.
Siirtämien päivitysten yhteydessä
Varmempana ja peittävämpänä keinona kirjoittaja pitää softien siirtoa niiden päivitysten yhteydessä. Sama prosessi tulee eteen myös silloin jos softan ensin poistaa ja sitten asentaa uudelleen, mutta huomaa että silloin sen säädöt mahdollisesti menetetään. Päivityksissä ei niin tapahdu. Kannattaa seurata ohjelmien päivitystarvetta. Asennusvaiheessa on usein valittavana asennustapa Tavanomainen ja Custom (tai vastaava). On valittava Custom mikäli mielessä on sen asennuspaikan vaihtaminen.
Tiedostojen siirto
Tiedostot eivät kiinnity Windowsiin niin eri tavoin kuin ohjelmat. Siksi myös niiden siirto on yksinkertaisempaa kuin ohjelmien. Vaikka kyllä tiedostotkin siirtyvät siirtosoftilla. Ne ovat tiedostojenkin kohdalla käytettävissä, mutta kohteet siirtyvät uuteen sijaintiin muullakin tavalla. Menetelmä on meille tuttu: luodaan ja nimetään kansio uuteen eli haluttuun osioon ja paikkaan – mennään siirrettävien kohdalle; Leikkaa – uuteen kansioon; Liitä. Siinä ne ovat. Näin voidaan siirtää suuriakin tiedostoja esim. kuvakansioita ja videohakemistoja – mutta ei siis ohjelmia.
Ohjelmien asennuspaikan pysyvä muuttaminen
Mikäli haluaa päästä eroon softien halusta ja Windowsin taipumuksesta asentaa ne C: osioon voidaan tämäkin muuttaa. Windowsin asetuksissa voidaan muuttaa Sovellusten, Asiakirjojen, Musiikin, Valokuvien ja Elokuvien ja TV-ohjelmien sekä offline Karttojen tallennuspaikkaa:
Asetukset – Järjestelmä – Tallennustila – Muuta uuden sisällön tallennuspaikkaa – valitse paikka.
Suosi portable ohjelmia
Siirrettävät ohjelmat eivät kuormita konetta eikä tallennuspaikkoja. Niitä kannattaa aina käyttää, jos sopiva siirrettävä softa on saatavissa. Vältytään myös saman ohjelman asentamisesta useampaa tietokoneeseen.
Onnistuuko ohjelman siirto?
Muokattaessa tietokoneen sisältöä on aina mahdollista, että kaikki ei suju niin kuin pitäisi. Aina kanttaa pitää varmuuskopiot tärkeitä tiedostoista. Ohjelmien siirtoa varten on jonkin osion varmuuskopiointi varsin raskas toimenpide, mutta palautuspisteen asettaminen kevyt ja kätevä varmistus. Tässä tarkempaa tietoa palautuspisteen käytöstä – > Mikä on palautuspiste ja miten se toimii.
Kuten kaikkien Neptunetissä käsiteltyjen asioiden kohdalla: laita kommenttia jos kysyttävää tai tarvitset lisätietoja.
Hyvä tietää myös näistä
Kuvien siirto toiseen laitteeseen
Ovatko ohjelmat ajan tasalla – ohjelmien päivitys
Ladattavien ohjelmien maksuluokat
Tagit: Kiintolevy, Ohjelmat, Ohjelmien siirto, Tiedostot, Tietokone, Windows 10
Uudet kommentit artikkeleihin