Printtaa tämä artikkeli
Naurettavaa neptunetistä poimittuna
Tämä on tietotekniikkasivusto. Mutta samalla sellainen, joka ei tee tietotekniikasta tosikkomaisen tärkeätä asiaa. Kautta aikojen on mukaan sijoitettu myös varsinaisia kevennyksiä. Tässä niistä parhaita poimittuna kuuman kesän viettäjien ratoksi.
Aikoinaan oli neptunetissä palsta Kolumni. Siihen kirjoitin oikein tosissani muutaman pelkästään asiallisen aiheen. Mieliin jäi niistä kolumni, jossa mielipidetutkimuksissa mukana olleena kerroin, miten ihmisiä voidaan joko tahallisesti tai tahattomasti sumuttaa niiden tuloksilla.
Näillä kolumneilla ei ollut riittävää lukijakuntaa ja ne on jo kaikki poistettu. Sitten ajattelin, että kun medioissa on kaikenlaisia kolumneja aivan pilvin pimein, niin mitäpä jos vähän irvailisi koko asialla. Siitä syntyi sitten jo suurempi joukko kolumneja, jotka eivät olleet ”oikeita” kolumneja vaan tehtävänä oli niitä ja niiden asiatuntemusta mollata. Ulospäin ne näyttivät jonkinlaisilta pakinoilta. Ja pakinoiksi ne on sitten myöhemmin arkistossamme nimettykin.
Suurin osa pakinoiksi myöhemmin ristityistä kolumneista lienee jäljellä. Niitä pääsee lukemaan jos kirjoittaa oikean palstan Etsi Neptunetistä ruutuun Kolumni ja klikka Hae Ja jos tuntuu vaikeata kahlata kokoelmaa läpi pakinoita etsien, niin yksi parhaista kertoo miten miehet voivat kohentaa ulkoista olemustaan stailaamalla (mitä se on – lue jutusta) → täällä. Tämä on vuodelta 2011. Ja toisen neuvovan kolumnin sivulle pääsee tämän jutun loppupuolelta. Kaikki sivuston kolumnit ovat tietysti ideoitaan myöten omaa tuotantoa.
Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen – paitsi kolumnisti on kaikkein viisain!
Tähän poimin yhden varsiainaisen kevennyksen kokonaan. Tämä on julkaistu kesätoimittaja Penan nimissä kesällä 2011. Pidän tätä kokonaan neptunetin tuotantoa olevaa tarinaa yhtenä parhaista. Sitä ei siis ole käännetty jostakin muusta kielestä suomeksi eikä edes sen ideaa ole missään muualla.
Tehtävänä oli osoittaa, että Suomen tulli on tarkka ja tiukka. Tänne ei ole niin vaan tulemista, jos matkustusasiakirjat eivät ole priimakunnossa.
Suomen passintarkastus on tiukka
Tämä tapahtui Helsinki Vantaan lentoaseman tulevan kaukoliikenteen passintarkastuksessa. Edelläni oleva matkustaja oli kovasti pienikokoinen ja ylettyi juuri juuri passintarkastajien ikkunalasissa olevan luukun kohdalle.
Tarkastaja tutki kovasti passia ja kutsui toisenkin tarkastajan mukaan tiimiin. Matkustaja ihmetteli viivytystä ja sanoi: ”Kyllä se passi on ihan OK. Sillä olen jo reissannut vaikka missä. Nuo ruskeat tahrat johtuvat vain siitä että wiskipullo meni rikki samassa muovikassissa missä passi oli. Ja nuo tummat tahrat taas johtuvat…”
”Olemme kyllä nähneet likaantuneita passeja. Mutta tämä passikuva ei ole määräysten mukainen. Siinä eivät näy molemmat korvat kuten pitää.” Ja kumpikin tullivirkailija tutkii suurennuslasilla suttuista passia ja yrittävät tirkistellä lasin luukusta asiakkaan naamaa.
”Kyllä se on kelvannut joka paikassa tähän asti” väittää matkustaja.
”Täällä ei kyllä kelpaa. Mennäänpäs tuonne toimistoon tukimaan asiaa”. Ja niin ilmestyy lisää passintarkastajia. He retuuttavat melkein kantamalla onnettoman matkustajan jonnekin toimistoon. Siinä rytäkässä matkustajan passista irtoaa se tärkeä kiistan kohde – passikuva.
Poimin sen maasta ja huudan tarkastajille että ”Hei tämä putos!” Mutta se ei herätä mitään vastakaikua. Matkustaja oli kai jo pidätetty. Kuva jää minulle ja on laatikossa vieläkin. Laitoin siitä kopion nettiin. Sinäkin voit tarkastella kuvaa. Onko se määräysten mukainen?
Klikkaa kuvan linkkiä:
->Löydetty passikuva
Parhaita hymyhuulia
Tässä vielä jatkoksi muutamia lyhyempiä vitsejä, tarinoita, kevennyksiä, miksi niitä nyt sanoisikaan. Otetaan kevyesti pitkä kuuma kesä – kuten sivuston pääasiakin eli tietotekniikan ihmeellinen maailma.
* * *
Oli katsottu kunnon ravintola. Jaa et mistä sen tietää? Sen tietää siitä että on oikeat mieluiten valkoiset pöytäliinat pöydissä. Matti ja Maija tilasivat pihvit. Aikanaan pihvit tuotiin pöytään. Syöminen ei kuitenkaan onnistunut sillä pihvit olivat niin sitkeitä että veitsi ei niitä leikannut. Aikansa äherrettyään he kutsuivat harmistuneena paikan hovimestarin pöytään.
– Nämä pihvit ovat niin sitkeitä että näitä ei voi syödä. Valitti Matti harmistuneena. – Viekää nämä takaisin keittiöön ja tuokaa sellaiset joita voi syödä!
Hovimestari asettaa silmälasinsa paremmin nenälleen ja tarkastelee huolellisesti pihvejä. – Valitettavasti näitä ei voi enää palauttaa, hän toteaa. – Näitähän on jo noin pahasti taivutettukin.
* * *
Entäs tämä vähän teknisempi juttu: Ensiluokkainen pölynimureiden ovelta ovelle myyjä saapui uuteen taloon. Tempaisi esiin suuren roskapussin ja sirotteli siitä kaikille matoille ja osin huonekaluille pölyä, hiekkaa, koirankarvoja ja kaikenlaisia roskia.
Talon emännän katsellessa vieressä huolestuneena hän kiiruhtaa selittämään:
”Ei mitään hätää. Nämä kaikki saadaan uskomattoman nopeasti pois. Tämä uusi imurimallimme aivan syö pölyn ja roskat pois.”
Talon emäntä katselee hetken sotkua ja sanoo:
”Laitetaanko sille myös ketsuppia siihen päälle?”
”Miten niin”, ihmettelee myyjä.
”Täällä kun sattuu nyt olemaan niin, että sähköä ei ole vielä voitu kytkeä tähän taloon”.
* * *
Tekniikka on apuväline, se ei ole mitenkään kaiken keskipiste. Se keskipiste on ihminen itse. Ainakin jos uskoo pakinakolumniamme Egon ylläpito, tarkemmin -> täällä.
Hyvää kesän jatkoa!
Tagit: Hymyhuulet, Kevennys, Pakinoita
