Kun Ollilan Suomen tunnusmerkkejä ja houkuttelevuutta miettinyt komitea jätti ehdotuksensa, niin siinä oli iso moka. Siitähän puuttui Hersyvän naurun maan määritelmä. Ai, mikä maa? No Suomi tietysti.
Sitä kun turhaa vaipuu kaikenlaiseen huolien kierteeseen, niin unohtaa miten hauskaa oikeastaan onkin. Meidän suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu (hiukan nykyaikaistettuna) seuraavat ominaisuudet: Olemme periaatteessa rehellisiä, sopivan fiiliksen tullen sisukkaita sekä hiljaa itseksemme vahingoniloisia.
Jos kukaan ei satu näkemään saa vahingonilosta oikein makeat naurut. Sitä vain ei passaa tehdä yleensä heti paikan päällä. Jos olisin heti ruvennut hirnumaan kun naapurin isäntä ei pakkasaamuna saanut autoaan käyntiin, niin hän olisi varmaan kuristanut minut käynnistinkaapeilla. Niin siinä käy kun ei ajoissa hoida autoaan hyvään talvikuntoon.
Suomessahan on nauravia ihmisiä joka paikassa. Meillä on oikein maakuntia, joita pidetään hauskanpidon ja ihmisiä ymmärtävän huumorin tyyssijoina. Savolaiset totta kai. Mene vaikka Kuopion torille mieluiten joidenkin markkinoiden aikaan, niin et voi olla hauskaa pitämättä. Eikös sinne pitäisi oikein opastaa muun maailman turisteja katsomaan, että täällä sitä osataan vielä nauraa.
Huumorintajuinen,
se on suomalainen. Jos ulkomaille menemme, niin silloin sitä taas tarvitaan. Meitä naurattavat hirvittävät sörsselit, mitä siellä syödään. Hyvä olo varmistetaan viemällä mukana ruisleipää ja oikeaa voita. Ja tietenkin meillä suomalaisilla on siellä hauskaa yhteisissä illatsuissa, siitä meidät huomataan. Vain ruotsalaisten meteli voi joskus nousta korkeammalle tasolle. Myöhään lämpimään kesäyöhön kaikuu suomalaismatkailijoiden yhteislaulu: ”Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken…”
Entä sitten kotimaassa? Täällä sitä vasta hauskaa pidetään. Yleinen joka kodin hauskanpidon väline on televisio. Jos olet sitä mieltä, että esitykset ovat tylsiä eikä niissä ole mitään hauskaa, niin katselet varmasti vääriä ohjelmia. Ehdotan vaikka politiikkaa käsitteleviä. Niitä ei voi varmasti kukaan ottaa aivan tosissaan, ainakin hymy hiipii vaihvihkaa tosikonkin suupieleen.
Onhan siellä valmiiksi naurettujakin ohjelmia. Aluksi niitä tehtiin vain ulkomailla, mutta sitten meilläkin opittiin. Huomattiin, että pieni katsomo studioon ja sinne sopivaa väkeä, niin kyllä nauru on herkässä. En tiedä onko sillä ulkomaiden tapaan valotaulut ”NAURUA!”, jotka sytytetään kun käsikirjoituksen mukaan naurua pitäisi syntyä. Epäilen, että ei ole, sillä ihmisethän ovat usein hiljaa silloin kun pitäisi nauraa ja sitten taas nauravat kun ei siihen ole aihetta. Tämäkin todistaa meidän suomalaisten yksilöllistä ja kvalifioitunutta huumorintajua.
Joskus tapaa ihmisiä, jotka ihan kuin pidättelevät hersyvää nauruaan. Jostakin syystä he eivät anna sen virrata villisti ja vapaasti. Sehän johtuu toisesta tärkeästä kansanperinteestä; suomalaista sananparsista. Niissähän sanotaan, että ”Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa”. Nämä ihmiset odottavat sitä viimeistä tilaisuutta.
Yksi kaveri täytti 45 vuotta. Hän kertoi, että aikoinaan isä ja äiti olivat opettaneet poikaa kansanperinteen mukaisesti, että ”Mies se tulee räkänokastakin, mutta ei turhan naurajasta”. Sen seurauksena hän oli elänyt ensimmäiset 45 vuotta elämästään totisena. Vasta täytettyään 45 vuotta hän oli uskaltanut ensimmäistä kertaa nauraa ja väitti ottavansa sen oikein tavaksi.
Sitten on oikein hersyvän naurun herkuttelijoita. Kirjoittaja on sellainen. Vuosikaudet on esim. eri sivustoilla merkitty mielilauseekseni, ”Se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa”. Voin vakuuttaa, että siinä on riittänyt aina sekä aiheita että tosi hulvattomia hetkiä.
Se on täällä tänään, hersyvän naurun maa. Ollilan komiteankin kannattaisi kokeilla ainakin kerran kunnon hörähtelyä kun lienevät jo yli 45 vuotiaitakin. Terveisiä komitealle, että merkitsee tämän Suomi-piirteen listoihinsa: Finland – Funlandia, hersyvän naurun maa. Hyvä Suamiii!
neptunet blogi/ Seppo Partanen 19.3.11
Jos tykkäät näistä kolumneita, niin niitä on ollut sivustolla enemmänkin. Luettelo niistä alkulyhennyksineen on -> täällä.
Tagit: Hymyhuulet, Kevennys, Pakinoita