Printtaa tämä artikkeli Printtaa tämä artikkeli

 

Pohjoisessa elää pieni mutta ahkera kansa.  Tässä Leinonavaltiossa elettiin aikaisemmin hallaisilla tiloilla, mutta nykyisin väki on muuttanut linnoihin ja niiden majoihin.  Niitä on pystytetty eri puolille maata.  Muutama toki elää vieläkin metsiköissä ja peltoaukioilla hankkien ruokaa leijonakansalle.

Maan suurin  keskittymä on Hesan linnake.  Sitä johtaa ritari Jusa Pajukkoinen, joka alun perin piti myyntikojua linnakkeen kauppakujalla.  Tämä Jusa huomasi jo nuorena, että think big ja pitää menestyä raivaamalla tie auki huipulle.  Niinpä hän katsoi maan vaakunan leijonaa ja päätti, että minusta tulee jonakin päivänä tämän maan leijonakuningas. 

Valtion leijonaksi ei kuitenkaan pääse noin vain ilmoittautumalla. Pitää olla ensin näyttöjä ja niiden suunnitelmia.  Niinpä ritari Jusa kutsui  Hesan linnakkeen korkeimmat neuvonantajat pitkän pöydän ääreen.  Siellä kehitettiin sopiva taktiikka. 

Homma päätettiin aloittaa niin, että ensin vallataan lisää tilaa muilta lähialueen linnakkeilta.  Maahan on aina tosi arvokasta ja lisäksi sen mukana saadaan Hesan veronkanto- ja äänestyspiiriin lisää paikallisia asukkaita.  Kun oli täysin rauhan aika, niin valloittaminen päätettiin tehdä byrokratiaa käyttämällä eli täysin rauhanomaisesti.

Suunnitelma toimi aluksi aivan erinomaisesti.  Aimo pala maata ja asukkaita saatiin vallattua Siippoo-nimisestä pikkulinnakkeesta.  Mutta sitten muiden lähiseudun linnakkeiden johtavat ritarit huomasivat, että mitäs kummaa, Jusa aikoo napata kaikki alueen maat ja asukkaat.  Siitähän ei kyllä tule mitään!

Ai harmi. Tuumasi ritari Jusa.  Tuli paha takaisku tiellä koko valtakunnan tai ainakin lähialueen pääleijonaksi.  Nyt pitää keksiä jotakin muuta näyttöä.  Hän ryhtyi etsimään uutta ideaa.  Pitäisiköhän lähteä Lappiin hiihtämään, kun jotkut ritarit ovat juuri siellä keksineet uusia ideoita?  Mutta ei hän sinnekään kerinnyt kun hän sai idean postejaan tutkimalla.

Jossakin kansiossa oli kiertokirje, jonka oli lähettänyt usalainen Ben Guugenheimin museon säätiö. Siinä tarjottiin sopivaa korvausta vastaan noita museoita rakennettaviksi sopiviin linnakkeisiin.  Jusa katseli kuvia noista museoista eri puolilla maailmaa. Siinä se on!  Tuollainen meidän pitää saada Hesaan, niin meistäkin tulee kuuluisia.  Ja siinä jos missä on näyttöä minullekin;  ritari Jusa toi sen Leijonamaahan.  Leijonavaltion tai ainakin lähialueen pääleijonan kuva alkoi jälleen kirkastua hänen mielessään.

Linnakkeen korkeimmat neuvonantajat jatkoivat suunnittelua. Kaikki eivät olleet oikein vakuuttuneita.  Hm, tästä tulee kyllä aika kallis homma, oli ensimmäinen havainto.  Toinen sanoi, että ainakaan se ei voi yleisön puolesta epäonnistua jos se tehdään heti tonne venesataman parhaalle paikalle.  Siitähän se näkyy joka paikkaan.  Se paikkahan on jo sellainen, että tekisi siihen mitä vaan, niin hienolta näyttää ja kävijöitä riittää.  Kolmas tiesi, että kun siitä pitää maksaa rutosti sille museosäätiölle,  niin eikös sinne voitaisi tehdä vaikka Alvar Aallokko -museo, sehän olisi aitoa leijonavaltiolaista.

Hänet erotettiin neuvontaryhmästä perusteena kielitaidottomuus.

Ritari Jusa viimeisteli ideaansa.  Aika kallis maja rantaan ja sen maksutkin omalle linnakkeelle.  Sehän merkitsee, että pitää entistä tiuhempaan kerätä asukkaiden roposia, mistä ne eivät aina oikein tykkää.  Mutta hei, tämähän on niin tärkeä juttu, että pitää vaatia koko Leijonavaltiota mukaan majaa rahoittamaan!  Valtakunnallinen hankehan tämä, Rovanperän ukkoa myöten pitää kantaa korsi kulttuuritalkoisiin.

Ja siinä lisää hyvää apuvoimaa.  Kulttuuri!  Kulttuuriväki on äänekästä ja monet niistä tuntevat erilaisia kiertokirjeiden ja julkisten kuulutusten tekijöitä.  Kun tämä äänekäs ja vaikutusvaltainen porukka vielä saadaan mukaan niin hanke on jo melkein valmis.

Jusa lähetti kirjekyyhkyn leijonavaltion ylimmälle kulttuuriritarille ja ehdotti määrärahoja. Kyyhky toi takasin lapun, jossa sanottiin, että rahaa ei ole hänen kirstussaan.  Ja kehotti lähettämään pyynnön valtakunnan ylimmälle matkailuritarille, koska hanke venesatamassa vaikutti matkailukohteelta. 

Kirjekyyhky lennähti sinnekin. Ja vastaus oli jälleen sama: Näinä aikoina ei nyt kerta kaikkiaan ole rahaa kirstussa.

Mitä ritari Jusa teki seuraavaksi matkallaan tavoitteisiinsa?  Sitä ei tarinamme vielä kerro.  Saattaa olla, että hän luottaa Leijonavaltion aktiiviseen kulttuuriväen huutoon.  Siinäkin vain on pieni heikko puoli kun muualla maassa majaansa pitävät kulttuurin harjoittajat eivät välttämättä näe niin tärkeänä sitä, että vain yhden linnakkeen suunnitelmiin laitettaisiin kaikki likoon.

Myyntiä harjoittavat ihmiset tietetävät kaikkialla maailmassa, että helpommin saa kaupaksi jos tavara on säkissä ja on kiire.  Säkistä ei näe mistä maksetaan ja kiireessä voi ostaja tehdä harkitsemattomia heräteostoja.  Siksi myyjät ovatkin säkittäneet  venerannan majan ja julistaneet sille kiireen sekä peruutussakot.

Asiasta on jo tullut yksi leijonavaltion päivän puheenaiheita. Ja iltojenkin, jolloin majoissa sytytetään sininen lamppu, josta voi seurata kaiken maailman tapahtumia. 

Mikäli lukija näkee tämän kolumnin tarinassa joitakin todellisuuteen viittaavia piirteitä, niin sellainen on pelkästään lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

 

 

Neptunet blogi/ Seppo Partanen 17.1.2012

 

 

Share

Tagit:

Jätä kommentti

Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>