Printtaa tämä artikkeli Printtaa tämä artikkeli

 

Parempia kuvia? Ainakin helpommin ja mukavammin

 

Pitkiin aikoihin ei Neptunetissä ole ollut minkäänlaista kevennystä – elleivät lukijaa vähemmän kiinnostavat artikkelit ole sitten sellaisia. Tämäkään ei ole kevennys, mutta valokuvauksen vinkit eivät ole mitenkään vakavia asioita. Niitä voidaan tarkastella kevein mielin ja syksyn masennuksia ehkäisevästi. Voi lukea vaikka valokuvaus ei niin kovasti kiinnostaisikaan.

 

Tarinoinnin myötä tässä tarkastellaan kolmea asiaryhmää; kuvamuotoja – vaaka- ja pystykuvia – itselaukaisimen käyttöä ja zoomia. Aloitetaan vanhalla aikoinaan jo Neptunetissä nähdyllä kuvalla, jossa musiikkia rakastava hiiri haluaa palkita levyltä kuuluvan laulajaihanteensa. Tässä kuva artikkelin otsikkokuvana, klikkaa se näkyväksi kuten artikkelin muutkin kuvat. Aikaisemmin ei vain puhuttu, miten kuva on syntynyt.

 

Vaaka- vai pystykuvia?

Nopeasti katsoen saattaisi ehkä luulla, että kuva on otettu jossakin hyvissä studiomaisissa olosuhteissa. Onhan kuvassa näkyvä valon suuntakin hiukan poikkeuksellinen siihen nähden, mitä se yleensä kuvissa on. Tässä valo ei tule suoraa kuvaajasta/katsojasta päin. Otos on tehty kaikkea muuta kuin hyvissä olosuhteissa. Nappasin sen mökillä. Kuvassa näkyvä tumma alusta esineille on mökin kuistin penkkiä. Muistan miten piti odotella sopivaa säätä ja valaistusta aivan kuin elokuvantekijät. Valon halusin tulevan juuri kuvassa näkyvästä suunnasta.

Muita ongelmia oli se, että kuistilla oli kaikenlaista roinaa lähes joka paikassa. Eikä siihen saanut tietysti tulla moista näkymään. Kuvan muoto oli alun perin aivan selvä; sen tuli olla vaakakuva, koska kaikki muutkin vastaavat kuvat Neptunetissä ovat vaakakuvia. Pystykuva olisikin tuonut myös ne roinat näkymään, mutta vaaka-asetus rajasi ne sopivasti pois.

On hyvä muistaa, että kaikista pystykuvista ei saa rajaamallakaan käyttökelpoisia vaakakuvia. Selvästi nämä asia tulee esille kuvattaessa esim. jotakin esinettä, jonka haluaa kokonaan kuvaan. Vastaavasti vaakakuvasta voi saada pystykuvan, mutta aina sekään ei ole varmaa. Esimerkiksi jos otsikkokuva rajattaisiin pystykuvaksi jäisi jotakin oleellista pois.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä toinen esimerkki yllä vasemmalla.  Siinä on mannekiinimme, joka haluaa näyttää uuden hienon sadetakkinsa. No, tämä mannekiini ei varmasti panisi pahakseen, vaikka rajaisimme pystykuvaksi muutettaessa osan kuvasta poiskin, kuva vieressä oikealla. Siinä ei sitten kuitenkaan näkyisi enää oikein mannekiinia eikä sadetakkiakaan.

Olen huomannut, että monet kuvaajat ottavat mieluiten vaakakuvia ja jotkut suosivat pystykuvia. Sehän on ihan makuasia. Mikä vain tuntuu mukavammalta. Kuvien jälkikäyttö sitten ratkaisee, mikä olisi paras kuvamuoto. Sen jättäminen myöhemmän kuvankäsittelyn varaan ei ole paras vaihtoehto, mutta kylläkin usein ainoa. Jos haluaa ennakoida, kumpaa muotoa aikoo käyttää, niin kannattaa suoraa kuvata siihen. Esim. otettaessa kuvia, joka soveltuvat myös stil-kuviksi videoihin, tarvitaan vaakakuvia. Joinkin julkaisuihin tarvitaan ehkä puolestaan pystykuva – jos nyt teet vaikka siihen kansikuvaa.

Monet miehet käyttävät sekä vyötä että henskeleitä. Ehkä kuviakin voi ottaa kameralla ja kännykällä sekä vaaka- että pystykuviksi kun ei tiedä mihin niitä tarvitaan.

 

Itselaukaisin raksuttamaan

Niin kameroissa kuin puhelimissakin on itselaukaisin. Jos ei ole sitä käyttänyt löytyy se tietysti laitteen ohjeista ja kameroista usein myös jokin napin takaa. Puhelimien Kamera-asetuksista löytyy myös itselaukaisimen asettaminen esim. kohdasta Ajastin. Vieressä kuva puhelimen kameran (Samsung) ajastimesta. Se on normaaliasennossa Pois ja taulukosta voi valita sopivan ajastuksen pituuden.

Itselaukaisimen alkuperäinen tarkoitus on ollut viivyttää laitteen kuvanottoa niin, että myös itse kuvaaja pääsee kirmaisemaan mukaan kuvaan. Tietysti se toimii yhä tälläkin tavalla, vaikka puhelin tuskin on missään jalustassa. Mutta kiireisenä aikanamme on tullut esille toinenkin mahdollisuus; sen käytöllä voidaan kuvattaessa tehokkaasti estää laitteen tärähtäminen.

Juu, kuvaajan käsihän on vakaa kuin huppuampujan. Kumma kyllä siitä huolimatta toi laukaisimen painaminen voi täräyttää kameraa ja tehdä kuvasta epätarkan. Kiireessä voi sitten olla muutakin söhellystä ja käsien tärinää tai toisten tuuppimista. Kun laittaa itselaukaisimen päälle kuuluu hetken rauhoittavaa surinaa ja klik, kuva syntyy laukaisimen painalluksen täräyttämättä.

Muinoin tärähtäneiden kuvien ottaminen oli harmillinen kustannustekijäkin. Kun kuva tuli negatiiville tai diaksi, niin niiden materiaalit ja kehittämiset piti aina maksaa. Nyt digiaikana ei tarvitse ajatella materiaalin ja kuvien valmistuksen hintoja, mutta kylläkin usein ajankäyttöä. Onko aikaa tarkistaa laitteesta, että kuva on onnistunut? Ja sitten kuvata uudelleen. Ellei siten kuvaa suuren määrän otoksia toivoen, että kyllä niistä jokin on ihan skarppikin.

Kuvien tärähtämistä voidaan estää käyttämällä itselaukaisinta/ajastinta.

 

Zoomaten kohde näkymään

Zoomeja on laitteissa kahta eri perustyyppiä; optisia zoomeja sekä digitaalisia eli sähköisiä zoomeja. Yleistetään niin, että optiset zoomit ovat yleisiä kameroissa ja digitaaliset kännyköissä. Näistä optinen zoomi on sikäli parempi, että se piirtää mahdollisimman tarkan kuvan. Digitaalinen zoomi lisää aina kuvakohinaa eli vähentää sen tarkkuutta, joskus merkittävästikin.

Niinpä kameroiden etuna on juuri tuo mahdollisimman hyvän laadun säilyttävät ja varsin tehokkaat zoomit. Kirjoittajan puhelimen kamerassa on 4 kertainen elektroninen zoomi. Compact-kamerassani se on peräti 30 kertainen. On selvää, että tuolla 30 kertaisella pääsee lähelle varsin kauaskin. Vastaavasti tehokkaat optiset kameroiden zoomit vaativat monimutkaisia liikkuvia linssirakenteita, jolloin kamerat ovat vastaavasti painavampia, aivan eri luokkaa kuin kevyet ja taskuun mahtuvat kännykät.

Vanha klassinen sanonta zoomista viittaa sen vaihtoehtoon: Korvaa se jalkazoomilla. Eli liiku kameran kanssa tarpeeksi lähelle, niin jep, siinähän se on kohde aivan sopivan kokoisena. Tämä sääntö vain ei ole aivan yleispätevä. Tuollahan näkyy uivan joutsen jonkin matkan päässä järvellä. Se pitäisi kuvata, mutta jalkazoomi sinne ei taida oikein onnistua. Eikä monessa muussakaan paikassa.

Otetaan tähän yksi kuvapari esimerkiksi, klikkaa nämäkin paremmin näkymään. Kuva vieressä vasemmalla on otettu ilman zoomausta silloisella kamerallani, jossa oli tehokas 18 kertainen zoomi. Siinä on kuva Espoossa olevasta puistosta. Jos oikein tarkkaan siristää silmiään ja korjaa silmälasien asentoa ja ehkä vielä zoomaa hiiren pyörällä kuvaa suuremmaksi voi kuvassa nähdä jokin linnun tapaisen koivun juurella.

Kun sitä lintua aikoinaan silmin katseli, niin oudoltahan se näytti. Se oli kuin mustaratas, mutta pääpuoli oli valkoinen. Pitihän siitä kuva ottaa. Onhan noita albiino lintujakin, mutta ei ole ennen kohdalleni tällaista sattunut. Käytin seuraavaksi kameran 18 kertaista zoomia. Se vei jo siksi lähelle, että näki selvästi, millainen se lintu oikein oli.

Myöhemmin lähetin kuvan siitä BirdLife Suomelle. Tämä kuva on edelleen rajattu ja vieressä alimpana. He kiittivät kuvasta ja totesivat kuten tiesin odottaakin, että kiva mustarastas yksilö, mutta ei kovin harvinainen kuitenkaan. No, minulle oli, enkä sen jälkeenkään ole sellaista missään nähnyt.

Minkälaisia zoomeja me sitten tarvitsemme? Se riippuu aivan siitä, mitä kuvaamme ja mitä siltä vaadimme. Kirjoittaja ei tulisi toimeen ilman kameraa zoomeineen eikä ilman kännykkää sen ominaisuuksineen. Kun tässä itse kukin tavoittelee erilaisia mukavuuksia, niin laitteet zoomeineen tuovat niitä osaltaan. Mukavampi kävellä vaikka huvikseen kuin laite kädessä sinne tänne kuvauskohteita tähtäillen. Hyvä on pitkiä zoomeja käytettäessä muistaa, että silloin tarvitaan sitä ampujan käden vakautta. Tai sitten jalustaa tai muuta tukea.

Kuvista kiinnostuneille on syksy ja talvi hyödyllistä aikaa. Silloin laitetaan kuvat kuntoon, päivitetään kuvaohjelmat ja hyvät kuvat jakoon. Jaa että pitäisi organisoida kuvat paremmin löytymään. Niin tietysti, jos nyt vain aikaa on.

Tässä vielä vinkkejä salaman käytöstä -> Milloin käyttää salamaa ja milloin ei.  Kuvauksellista syksyä!

 

 

Linkkejä kuvia käsitteleviin juttuihin ja vinkkeihin

Kuvien organisointi – kuvat järjestykseen

Kuvien katseluohjelmat

Kuvankäsittelyohjelmat -valintaopas

Kuvien EXIF tiedot – tietoa kuvista

Kuvat tai kuvia kadonnut

Valokuvien entisöinti

 

 

 

Tagit: , ,